Yksinkertainen on kaunista ja vähän on enemmän!

Pysähdyin ajattelemaan tässä yhtenä päivänä munchausta tai muuten vaan hahmojen täydellisyyttä ja ajattelin että siinähän on jutun juurta! Munchaus tai machoiluhan on siis hahmon ylivoimaisuutta muihin pelimaailman hahmoihin nähden ja yleensä  munchaus on myös vastapelaajien pelimotivaatiota ja inspiraatiota tappava voima, eli ei siis mikään kovin mukava asia ole kyseessä.

Yleensä ensimmäisenä munchauksesta tulee ainakin allekirjoittaneelle mieleen susiroolipelit tai muut eläinkunnan pelit jossa kaksi tai useampi lauma taistelee keskenään, koska silloinhan on hyvä sauma tehdä omasta supersudesta voittamaton. Ja joo onhan se ihan kivaa kun se oma supersusi on voittamaton ja kaikkea, ainakin aluksi ja minäkin tunnustan pelanneeni joskus voittamattomalla Gold Eyella. Joka oli muuten yksi tylsimmistä hahmoista ikinä. Se että hahmo osaa kaiken, väistää kaikki iskut ja saa tottakai omat iskunsa aina perille, on pidemmän päälle tylsää sekä vastapelaajista että omasta itsestä. Toki se tylsyys iskee ensimmäisenä vastapelaajiin, koska yleensä sitä tuppaa olemaan sokea niille omien kullannuppujensa virheettömyydelle.

Mutta vaikka munchauksesta yleensä tulee ensimmäisenä mieleen juuri riitatilanteet ja taistelut elämästä ja kuolemasta, liittyy siihen paljon muutakin. Ihmisillä pelattaessa harvemmin tulee vastaan tilannetta jossa joku olisi täydellinen taistelutilanteessa ja väistäisi jokaisen heitetyn kirouksen tai ilmassa viuhuvan nyrkin. Täydellisyys piilee jossain muualla; omaisuudessa, hahmon elämässä ja ulkonäössä. Kaikki on täydellistä. Hahmolla ei ole koskaan rahapulaa ja hän asuu kauniissa suuressa talossa. Hän on kuvan kaunis/komea ulkoisesti ja kaikki ihastuvat häneen. Hän on luonteeltaan vähän kaikkea; hän on herkkä kovis, oikeudenpuolustaja mutta hänellä on myös taipumusta synkkyyteen. Hän tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta vihaa vastapuolen edustajia henkeen ja vereen. Hän ei pidä väkivallasta, mutta on valmis tappamaan tarpeen vaatiessa. Hän on nauravainen, mutta sisimmässään itkee. Huomaatteko risritiitoja? Sinänsä hahmo on käyttökelpoinen ja hieno keksintö, koska peliseuraa löytyy varmasti joka nurkan takaa (ainakin hetken).. Ja ehkä jokaisella adminilla ainakin pitäisi olla yksi tämmöinen, jolla toivottaa uudet pelaajat tervetulleeksi peliin koska siihenhän tämmöinen hahmo on ihan omiaan! Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun tämä kuvankaunis, täydellinen hahmo kohtaa muita hahmoja muuten kuin kahvin merkeissä ja vastapelaajan hahmot jäävät täysin tämän hahmon täydellisyyden varjoon; heidän teoillaan ei ole merkitystä. Mikään mitä vastapelaajan hahmot ikinä tekevätkään, ei vaikuta tähän täydelliseen hahmoon mitenkään koska täydellinen hahmo on varautunut kaikkeen. Hänellä on aina takataskussaan niksi jolla välttyä ikäviltä tilanteilta.. Ja silloin rikotaan useiden roolipelien kultaisintä sääntöä; älä munchaa.

Hyvälaatuinen "täydellinen hahmo" on täydellinen kaikkine virheineen. Parasta on pelata hahmolla, jolla on heikkoja puolia; hän ehkä pelkää jotain aivan sairaasti, hänellä on jotain omituisia tapoja tai hän ei yksinkertaisesti osaa jotakin eikä ehkä kehtaa myöntää sitä. Pelaaja ymmärtää syy ja seuraus-suhteen; jos suostut peliin, jossa hahmosi kohtaa vakavaa väkivaltaa, suostut myös siihen ettei hahmosi ole sen jälkeen enää oma itsensä. Itse pelasin kerran pelin jossa epäonninen auroripoika törmäsi kerrassaan hulluun kuolonsyöjään ja sovimme etukäteen että "mitä vaan voi tapahtua, mutta hahmoni ei saa kuolla". Jälkeenpäin ajateltuna peli on ehkä yksi parhaista, vaikka (koska) se ajoikin auroripoikani henkisesti aika kappaleiksi.
Pienet yksityiskohdat ja pelin tapahtumat määrittelevät hahmojamme, joten ei pidä ruveta liian täydelliseksi tai muuten nämä pienet yksityiskohdat ja tapahtumat unohtuvat. Yksinkertainen on kaunista ja vähän on enemmän!
Olen puhunut.

Aloittelijaystävällisen pelin aloittelijaystävällisyydestä

Tämä on melko vaikea aihe, koska koen "aloittelijaystävällisyyden" ehkä yhdeksi roolipelaamisen vaikeimmista asioista. Miten vanhan pelaajan pitäisi ottaa uudet vastaan? Onko vanhan pelaajan vastuulla varmistaa että uudet tuntevat olonsa tervetulleeksi ja ettei aloittelijan aloittajuus ole huono asia? Entä ylläpito sitten? Mitä ylläpitäjän tulee tehdä toteuttaakseen lupaamaansa aloittelijaystävällisyyttä? Ja mitä hänen ei ehkä kannata tehdä? Aivan sairaan vaikeita kysymyksiä koska vanhat pelaajat ja ylläpito eivät millään voi tietää mitä sen ruudun toisella puolella tapahtuu.. ja miten tätä uutta, aloittelevaa pelaajaa pitäisi lähestyä jottei pelaaja pelästyisi.

Muistan kun kerran nuorempana ja aika vasta-alkajana tein hahmon johonkin Sormusten Herra-peliin. Ainoa kontakti mitä ylläpidolta sain oli hahmohakemukseen vastattu jokseenkin tympeä "Hyväksytty". Se ei suuremmin nostata uuden pelaajan pelimotivaatiota, mutta siitä huolimatta rekisteröin hahmoni ja odotin innolla pelien alkamista. Mitä sitten tapahtui? Ei mitään. Ylläpito kohteli minua kuin ilmaa eikä vanhemmat pelaajatkaan edes vastanneet keskustelualueelle jättämääni tervehdykseen. Ongelma oli myös se etten 14-15 vuotiaana uskaltanut edes lähestyä vanhempia pelaajia peliehdotusten kanssa, en varsinkaan näin jäätävän alun jälkeen. Niin siinä sitten kävi että katosin pelistä hyvin nopeasti ja vähin äänin.. Ja tuskin kukaan jäi kaipaamaan.

Koska tuota äskeistä tapahtumaa on vaikea unohtaa, olen itse ylläpitäjänä pyrkinyt tekemään kaikkeni jotta uudet pelaajat ja etenkin aloittelijat tuntisivat olonsa tervetulleeksi. Kaikille uusille lähetän aina rekisteröitymisen jälkeen tervetulo-viestin yksityisesti, jotta he tuntisivat olevansa tervetulleita muutenkin kuin vain "jee uusi pelaaja.. tervetuloa! Ja nyt olet omillasi, pärjäile"-tunteella, mikä saattaa jäädä jos ainoa kontakti on hahmohakemuksen hyväksyntä. Yksityisessä viestissä annan pieniä vinkkejä siitä mistä kannattaa lähteä etsimään esimerkiksi hahmolistauksia ja mitä löytyy mistäkin. Uusi foorumi on kuitenkin aina suuri tuntematon uudelle pelaajalle, oli se kuinka hyvin ja yksinkertaisesti rakennettu tahansa.
Näissä ekoissa yksityisviesteissä yritän myös saada aikaan fiiliksen siitä että kysyminen ei ole väärin ja että jos tarvitsee apua jossakin asiassa, sitä saa pyytää. Mikään ei aja uutta pelaajaa pois nopeammin kuin yksinjäämisen tunne.

Ja kuten tuossa äsken omasta kokemuksesta sanoin, on yleistä että niiden ensimmäisten peliehdotusten lähettäminen vanhoille pelaajille voi uusista pelaajista tuntua hyvin pelottavalta.. Varsinkin jos kyseessä on aivan aloitteleva pelaaja, joka ei vielä oikein tunne koko kuviota. Silloin pallo siirtyy vanhoille pelaajille, jotka voivat parilla hassulla viestillä muuttaa koko uuden pelaajan käsityksen ropemaailmasta ja varsinkin kyseisessä pelissä pelaamisesta. Tervetulotoivotukset yksityisesti ja etenkin se pelin ehdottaminen, ne helpottavat uuden pelaajan kotiutumista varmasti enemmän kuin mikään muu!
Mutta vanhan pelaajankin on syytä pohtia sitä mitä tälle uudelle pelaajalle kannattaa kertoa heti kättelyssä ja millaista peliä ehdottaa. Parikin väärää sanaa saattavat karkoittaa uuden pelaajan vaikka kyse olisi vain ajattelemattomuudesta; esimerkiksi liian vaikeiden pelikuvioiden ehdottaminen, liian päällekäyvästi käyttäytyminen ja ehkä jopa liika innokkuus saattavat pelästyttää. Tämä on nyt vain minun näkemykseni tietysti, mutta mielestäni uudelle pelaajalle on hyvä antaa omaa tilaa ja rauha kotiutua. Nämä yksärit ovat parasta mitä vanhat pelaajat voivat tehdä, mutta kannattaa tosiaan miettiä miten uutta pelaajaa lähestyy! Me emme tosiaan voi tietää sitä millainen tämä uusi pelaaja on, joten parempi ehkä pelata varman päälle ja jos uusi pelaaja osoittautuu rohkeaksi ja avoimeksi heti alussa, hän varmaan itse ehdottaa jotain jännittävämpää kuin perus tutustumispeliä tai jotain yhtä helppoa.

Uuden pelaajan kotiutuminen on siis kolmen kauppaa! Uusi pelaaja voi tehdä paljon itse, mutta häntä ei saa jättää yksin. Ylläpidon tehtävä on antaa pelaajalle fiilis siitä että on ihan okei olla aloittelija ja vanhat pelaajat.. No he ovat yleensä vakuuttavampia tervetulotoivotuksissaan. Ylläpito kun tekee nämä asiat puoliksi velvoitteesta, vaikka vilpittömiä olisivatkin. Vanhat pelaajat sen sijaan tekevät sen puhtaasti vilpittömästi; heidän innokkuuttaan on helpompi uskoa kuin ylläpidon koska he toivottavat uuden pelaajan tervetulleeksi koska haluavat.

Mutta ylläpidosta vielä! Entä sitten jos uuden pelaajan uutukaisessa hahmossa on jotakin, mistä olisi pakko huomauttaa? No nämä huomautuksethan saattavat tottakai tuhota uuden pelaajan motivaation täysin, koska heidän mielestään hahmo on luultavasti täydellinen eivätkä he itse näe siinä mitään virheitä.. Mutta ylläpito voi nähdä ongelmakohtia paljonkin.
Tässä kohtaa on hyvä ylläpidon hetkeksi hengähtää ja miettiä aloittelevaa pelaajaa. Jos pelaajalla olisi kokemusta kymmenen vuotta ja hän tietäisi että ylläpito nyt tottakai sanoo jos on jotain sanottavaa, on ihan okei osoittaa kaikki virheet. Tai ei ihan okei, mutta enemmän okei kuin aloittelevan pelaajan kohdalla. Aloittelijan kohdalla asiat mutkistuvat, koska hän ei tunne ylläpidon toimintatapoja ja kaikkien virheiden osoittaminen tuntuu äärimmäisen pahalta vaikka ne olisikin sanottu vain hyvällä.

Mitä siis kannattaa aloittelijalle sanoa jos hahmossa jokin asia ei tunnu oikealta? Mielestäni tällöin on hyvä osoittaa vain ne asiat, jotka tosissaan sotivat maailmankuvaa vastaan eikä keskitytä jokaiseen yksityiskohtaan. Hän on aloitteleva pelaaja ja hän tajuaa virheensä alkaessaan pelaamaan. Hahmo alkaa kehittymään ja pelaaja siinä sivussa! Jos jokin ei hahmossa toimi, hän tajuaa sen itsekin ajan kanssa.
Lisäksi nyt kun roolipelimaailma on kehittynyt aika pitkälti pois siitä "älä rekisteröidy ennen kuin hahmosi on hyväksytty"-säännöstä ja rekisteröityminen on sallittua jo ennen hahmon hakemista, voisi ylläpito ottaa tämänkin huomioon. Jos sinulla on ylläpitäjänä paljon sanottavaa uudesta hahmosta etkä voi hyväksyä sitä sellaisenaan, miksi osoittaisit virheet kaiken kansan nähden kun voit puhua niistä yksityisestikin? Varsinkin aloitteleva pelaaja voi kokea suuren määrän virheiden osotuksia melkein julkisena nöyryytyksenä ja sen voi välttää kauniisti kysymällä ja ehdottomalla muutoksia yksityisviestillä. Samalla voi toivottaa pelaajan jo valmiiksi tervetulleeksi ja näin hyvän fiiliksen rakentaminen on jo aloitettu!

Termi "aloittelijaystävällinen peli" on äärimmäisen helppoa kirjoittaa oman pelinsä tietoihin, mutta sen varsinainen toteuttaminen on hankalaa jopa kokeneemmille ylläpitäjille. En itse koe olevani mikään aloittelijaystävällisin admin mutta siihen pyrin kuitenkin, koska niin lupaan sivuillani. Joka kerta kun uusi pelaaja liittyy, on yhtä jännittävää lähettää sille tervetulo-yksäri, koska koskaan ei voi tietää mitä on vastassa.. Ja aina se on yhtä vaikeaa muotoilla se viesti sellaiseksi ettei uusi pelaaja sitä säikähtäisi tai ei tulisi sellainen olo itselle että yrittää hukuttaa uuden pelaajan tietotulvaan.

Tärkeintä on kuitenkin antaa pelaajalle tunne siitä että on tervetullut.. ja antaa tuolle tilaa tutustua pelimaalmaan, mutta ei missään tapauksessa yksin.

Ylläpitäjä ja ylimääräiset härpäkkeet

Aloin tässä pohtimaan ylipäätään sitä mitä kaikkea ylläpitäjän arkeen kuuluu. Mitä käytännössä tarkoittaa se että ylläpitää foorumiroolipeliä ja ymmärtävätkö kaikki sen haasteet ja hienouden? Olen vahvasti sitä mieltä että ei, kaikki eivät sitä ymmärrä. Esimerkiksi ne, jotka suureellisesti alkavat ylläpitää roolipeliä ja sitten peli kuoleekin pystyyn parissa kuukaudessa, koska ei olla ajateltu asioita loppuun saakka. Näitä tapauksia on valitettavan paljon ja uskallan väittää että jokaisella ylläpitäjällä on omakohtaista kokemusta asiasta; jos ei niin nostakaa itsellenne hattua, olette uniikkeja! Allekirjoittaneen pelihistoriaan kuitenkin mahtuu moisia tähdenlentoja enemmän kuin tarpeeksi.

Kun uusi roolipeli pistetään pystyyn, on tärkeää että peli näyttää ulkoisesti houkuttelevalta, tietoja on tarpeeksi muttei liikaa ja mikä oleellisinta, ylläpitäjä on valmistautunut henkisesti siihen ettei peli lähde käyntiin sormia napsauttamalla. Voi vierähtää kuukaudenkin päivät ennen ensimmäistäkään hahmopyyntöä mutta kun sellainen tulee, on ylläpitäjän hyvä olla valppaana ja heti hyväksymässä uusi pelaaja listoille! Se antaa aktiivisen kuvan pelistä ja osoittaa että ylläpitäjä on vakavissaan pelinsä kanssa; hän haluaa että peli lähtee käyntiin.

Kun uusi pelaaja sitten saadaan listoille, ylläpitäjä voi toimia kahdella eri tavalla; hän voi jättää pelaajan oman onnensa nojaan ja toivoa että pelaajalta löytyy oma-aloitteisuutta pelaamisen suhteen. Ja että hän on rohkea eikä jää nurkkaan katselemaan kun muut pelaa ja odottamaan että joku ylläpidosta tai pelaajista ehdottaisi sitä ensimmäistä peliä. Tai sitten ylläpitäjä voi lähestyä pelaajaa ja ojentaa heti kättelyssä auttavan kätensä. Toivottaa pelaajan tervetulleeksi peliin ja tehdä selväksi että jos ongelmatilanteita tai kysymyksiä tulee vastaan, on ylläpito pelissä niiden ratkaisua varten. Ja mikä vielä tärkeämpää, ylläpitäjä voi tarjota omista hahmoistaan seuraa samantien ja tällöin uuden pelaajan ei tarvitse itse ehdottaa sitä ensimmäistä peliä kenellekään. Kaikkihan me tiedämme miten vaikeaa se voi rohkeimmistakin uusista pelaajista olla. 

Uudet ja vanhat pelaajat ovat siis ylläpitäjän prioriteetti numero yksi ja käyhän se järkeenkin; ei ole peliä ilman pelaajia. Jos ylläpito ei kanaemon tavoin pidä huolta omistaan, ei pelaajia kohta ole ja näin peli on armottomassa syöksykierteessä. Tämän kanaemon tulisi siis pystyä myös pelaamaan pelaajiensa kanssa, sen ylläpitämisen lisäksi. Pelaaminenhan on se juttu joka meidät tuo tämän harrastuksen pariin.. ja pelaamisen avulla myös ylläpito pitää motivaatiotaan yllä. Tosiasia on että vaikka ylläpito onkin ylläpito, ovat hekin myös pelaajia. Se on pikkuruinen yksityiskohta, mikä välistä tuppaa unohtumaan. Ylläpitäjät eivät ole vain jotain ihme ylijumalia, jotka istuvat korkeanojaisissa nahkatuoleissa, he ovat myös ihan samanlaisia pelaajia kuin kaikki muutkin. 

Mitä sitten jos ylläpidolla ei syystä tai toisesta ole enää aikaa keskittyä yhtään pelaamiseen? No tämä on helppo kysymys, koska kaikkihan sen nyt tajuaa että motivaatio siinä kuolee hyvin nopeasti. Ylläpitäminen on kivaa, mutta pelaamisen ilosta tätä tehdään. En minä ainakaan jaksaisi ylläpitää minkään sortin roolipeliä, jos ylläpitäminen veisi kaiken ajan itse pelaamiselta. 

Mikä sitten ajaa ylläpitäjät siihen ettei aikaa pelaamiseen enää ole ja kaikki foorumilla vietetty aika menee ylläpitämiseen? Kaikki se ylimääräinen härpäke, jota keksitään pelaamisen helpottamiseksi tai ylimääräiseksi hauskutukseksi pelaamisen oheen. Esimerkiksi erilaiset hahmolistaukset, kuvagalleriat, kyselyt.. kuukausittain vaihtuvat haasteet.. 

Tämä tuli mieleeni, koska eilen käytin varmaan viisi tuntia ylläpitämiseen, vain koska yhden hahmolistauksen koodit räjähtivät käsiin. Kun aloitin päivän ylläpitojutut, ajattelin pääseväni vähällä mutta ei. Sitten yhtäkkiä päivitettävänä oli kokonainen lista, linkinvaihdot, palkintogaalan kategoriat, kuukauden haasteen vaihtaminen, pisteiden laskut etc. etc. Ja siinä meni sitten illan peliaika oikein kauniisti.

Nyt joku siellä miettii että jos olen näin kriittinen "ylimääräisten härpäkkeiden" kanssa niin miksi oma pelini tulvii niitä? En ole kriittinen, minusta ylimääräiset härpäkkeet ovat hauskoja; enhän minä niitä muuten Seiskassa pitäisi. Minusta on siistiä kun tiedän että tietyt hahmolistaukset helpottavat pelaajien elämää, kuukausihaasteet tuovat ehkä peli-ideoita ja Palkintogaala on Seiskan perinne. En siis vaihtaisi mitään pois enkä valitakkaan siitä että meillä olisi Seiskassa liikaa ylläpidettävää; nostin tämän esiin sen takia että mielestäni ylläpitäjän on tärkeää tietää missä omat rajat menee. Kuinka paljon härpäkkeitä voit ylläpitää ilman että aiheutat itsellesi ylläpidollisen burnoutin? Koska jos saat moisen burnoutin, menetät samalla peli-intosi ja pian huomaat ettet halua edes mennä ropeesi koska siellä odottaa ylläpidollinen tulva. Ja jos näin käy, peli on menetetty. Kirjaimellisesti.

Ja kun tähän kaikkeen lisätään vielä kaikki se foorumin teknisyys, kuten boardit ja ulkoasut, on kunnon soppa valmis. Ylläpitäjällä on aika paljon duunia ja vastuuta pelistään, vaikkei sitä aina ajattelisikaan. Suurin vastuu on tietysti pelaajat, ja sen takia ylläpitäjän olisi hyvä muistaa se tosiasia että hän on itsekin pelaaja. Tuntuu kamalan vaikealta yrittää määritellä mitä ylläpitäjä tekee, koska nytkin tntuu että unohdin mainita suurimman osan asioista, vaikka paljon tulikin sanottua. Mutta noh.. Pointti tässä tekstissä oli ehkä yrittää avata sitä mitä kaikkea ylläpitäjän tehtäviin kuuluu, ainakin minun mielestäni. Toivottavasti aukeni!

Peliviestinäyte hahmoa hakiessa?

Mä aloin tossa eilen pohtimaan sellaista asiaa kuin uusi pelaaja tässä koko roolipeli-skenessä. Siis oikeasti uusi pelaaja, joka ei ole ikinä aikaisemmin pelannut foorumeilla jos on edes koskaan rekisteröitynyt millekään foorumille. Millaista on olla uusi pelaaja tässä skenessä ja miten vaikeaa se mukaan uskaltautuminen oikeasti onkaan?

Okei koko ajatus lähti siitä että pyysin eräältä uudelta pelaajalta eilen peliviestinäytettä ja heti kun tein tämän, aloin pohtimaan kyseisen vaatimuksen merkitystä. Miksi pyydän sitä ja mitä minä oikeasti hyödyn siitä? Onko peliviestinäytteestä enemmän hyötyä vai haittaa silloin kun pelaaja on aivan ensikertalainen?

Mitä minä ylläpitäjänä hyödyn peliviestinäytteestä? No, kyllähän siitä tietysti näkee osaako kirjoittaja suomenkieltä vai ei, millainen se lähtötaso on ja osaako sitä uusi pelaaja ylipäätään kirjoittaa peliviestiä. Ehkä senkin minkä pituista peliviestiä on odotettavissa kyseiseltä pelaajalta, mutta sitten toisaalta.. Onko näillä asioilla mitään väliä? Suomenkielen taito ja tapa kirjoittaa välittyy jo hahmopyynnöstä ja hahmopyynnöstä näkyy kauas jo pelaajan lähtötasokin. Ja se osaako pelaaja kirjoittaa peliviestiä vai ei, se ei mielestäni välity kunnolla tästä ns. ”peliviestinäytteestä”, koska roolipelaaminen on vuorovaikutusta.. Ja sen takia peliviestinäyte ei periaatteessa ole edes peliviesti vaan se voisi käydä myös fickin tai minkä tahansa tarinan aloituksesta.

Lisäksi! Miksi meidän edes pitäisi tietää osaako uusi pelaaja kirjoittaa sitä peliviestiä vai ei? Jos hän ei osaa, se käy ilmi ensimmäisissä peleissä jolloin vastapelaaja tai pelin ylläpito voi opastaa pelaajaa oikealle tielle. Varsinkin jos kyseessä on aivan uusi pelaaja, joka ei ole koskaan aikaisemmin pelannut foorumeilla.

Noniin sitten mietin tämän uuden uutukaisen aloittelijan mahdollista mielikuvaa peliviestinäytteestä. En tietenkään voi sanoa että mitä ekakertalaisten päissä oikeasti liikkuu, koska omasta ekasta kerrastani on vierähtänyt jo se 11 vuotta mutta aloin kuitenkin miettimään mahdollisuuksia.. Ja kelaamaan juttua lähinnä sillä ajatuksella että mitä jos itse nyt kuitenkin olisin ensikertalainen. Onko mahdollista että pelinäyte tuntuu ahdistavalta ja tekee hommasta liian virallista? Voiko pelinäyte kaataa mahdollisen hahmohakemuksen, koska se tuntuu vaikealta kirjoittaa? Voisin uskoa että tämä on aivan mahdollista. Itse en ole koskaan perustanut pelinäytteiden kirjoittamisesta, koska ne on niitä asioita jotka ainakin itse kirjoitan puolihuolimattomasti viimeisenä, kun kaikki muu on valmista. En panosta siihen juuri nimeksikään.. Ja silti olen aina saanut hyväksynnän. Ja ylläpitäjänä taas.. Nyt herää kysymys omassa päässäni; miksi vaadin sen omassa pelissäni? En tee sillä kerrassaan mitään! Näen siitä tasan sen onko pelaaja kokenut vai aloittelija ja senkin tosiaan näkee hahmohakemuksesta tai viimeistään peliviesteistä.

Ja sitten pohdin vielä sitä että miten peliviestinäyte tavallaan pakottaa uuden uutukaisen aloittelevan pelaajan oppimaan kaikki pelaamisen salat itsenäisesti ennen kuin pääsee edes pelaamaan! Sama asia kuin iskisi ruotsin opiskelijalle oppikirjan luettavaksi ja ulkoaopeteltavaksi ennen kuin tunnit alkavat! Ja nyt kun tajusin tämän, mielestäni moinen ajatus tuntuu turhauttavalta.. Lähes tulkoon pelottavalta! Sen sijaan että aloittelijat joutuisivat oppimaan kaiken yksin ja heittämään itsensä susille heti ensitöikseen, me vanhat konkarit helpottaa heidän elämäänsä esim. ohjaamalla ja opettamalla niitä, jotka sitä haluavat ja tuntevat tarvitsevansa sen sijaan että vain puhuisimme siitä kuinka helppoa ja kivaa tämä on. Roolipelaaminen on vuorovaikutusta, joten miksei aloittaa sitä jo heti samantien sen sijaan että annetaan uusien pelaajien selvitä hetki omillaan ja sen jälkeen alkaa vuorovaikuttamaan? Olen edelleen sillä kannalla ettei roolipelaaminen ole tähtitiedettä, mutta olen huomannut että alku voi siitä huolimatta olla hankalaa. Ja sen takia aloinkin pohtimaan pelinäytteen tärkeyttä ja sitä, mitä teen asialle tulevaisuudessa..

Kill your darlings - tapa rakkaimpasi!

Noniin, nyt on aika ensimmäisen kunnon blogimerkinnän! Johan tuosta blogin perustamisesta onkin vierähtänyt tovi. Tänään kuitenkin tajusin jotain, mistä saada merkintä aikaiseksi! Ja se jokin on hahmosuhteiden luominen ja pelien suunnittelu.

Hahmosuhteet ja juonikuviot ovat pelien ehdoton suola ja oikeastaan koko homman ydin. Jos hahmolla ei ole suhteita eikä suunnitelmia, ei ole pelejäkään saatika peliseuraa. Pelaaja itse voi omilla teoillaan joko karkottaa pienetkin peliseuran mahdollisuudet, tai vastaavasti löytää loputtomien peli-ideoiden lähteelle. Kaikki riippuu omasta itsestä ja siitä, miten ja millaiseksi olet hahmosi alunalkaenkin luonut. Yksi suurimmista aloittelijan virheistä on luoda hahmo täydelliseksi (en siis tarkoita tässä yhteydessä machoa hahmoa vaan loppuunsuunniteltua) ja kirjoittaa hahmoesittelyyn jo valmiit juonikuviot. Olen huomannut omassa pelissäni, jossa on seitsemän vuoden aikajana, tämän korostuvan entisestään.. Ja sortunut pariin otteeseen itsekin luomaan hahmon, jolle en pystynyt kehittämään juonikuvioita tai ihmissuhteita, koska hahmo oli liian loppuunsuunniteltu. Nyt siis muutama asia, jotka omasta mielestäni kannattaisi muistaa hahmon luomisessa.

1. Muista että hahmon menneisyys on aina menneisyys!

Yleensä aika monissa roolipeleissä hahmohakemukseen vaaditaan tietoa hahmon menneisyydestä. Nyt jos sekoitat menneisyyden nykyisyyteen, puolitat pelimahdollisuutesi. Hahmosta saattaa tulla vaikeasti lähestyttävä, koska olet jo suunnitellut kaiken etukäteen; vastapelaajallasi ei ole mahdollisuutta vaikuttaa peleihin tai suhteeen laatuun, koska sinun hahmosi vie hommaa eteenpäin. Tämä tuntuisi kenestä tahansa turhauttavalta ja sen tähden vastapelaajat saattavat tajuamattaankin karttaa pelaamista hahmosi kanssa.

Jos taas kirjoitat menneisyyden menneisyytenä, värität sen avulla nykyisyyttä. Mitä hahmosi teki ennen tätä pelin aikajanaa? Asetat hahmollesi raamit sen sijaan että kirjoittaisit hänet umpeen. Nyt tulevaisuus on täysin avoin ja pelien avulla voi tapahtua ihan mitä tahansa! Eikös se ole pelien tarkoituskin?

2. Älä suunnittele yksin vaan kaverin kanssa!

Noniin tottakai tulee hetkiä kun juonikuvio vain syöksyy mieleesi kesken koulupäivän tai bussimatkan, eikä sille voi mitään.. Eikä pidäkkään voida! Ne ovat hienoja hetkiä elämässä.. Mutta niistä pitää pystyä puhumaan ja joustamaan. Suunnittele pelikuviosi aina vastapelaajan kanssa, koska siten syntyy ensinäkin parhaimmat ideat.. Mutta siten homma on alusta alkaen sinun ja pelikaverisi yhteinen. Ei sinun hahmosi juonikuvio vaan teidän yhteinen. Kun molemmat ovat mukana suunnittelussa, homma lähtee toimimaan jos on toimiakseen.

Muista siis että yhteiset juonikuviot on aina parempia kuin omat juonikuviot. Älä lyö lukkoon supersiistejä juonikuvioitasi jos et saa ketään vastapelaajaa innostumaan niistä. Opiskelen elokuva-alaa ja siellä on hyvin tuttu termi kill your darlings ja nyt ajateltuna se toimii tässäkin tapauksessa. Niinkin loistava kuin ideasi onkaan, jos kukaan ei siitä innostu; luovu siitä. Löydät varmasti paremman idean josta joku muukin on innostunut.

3. Älä suunnittele juonia omien hahmojesi välille

Tämä on aika yleinen ongelma, mikä on tullut vuosien saatossa valmiiksi. Olen itsekin sortunut moiseen erään hahmoni kanssa; suunnittelin kaikki hahmon juonikuviot omien hahmojen välille, jolloin huomasin kuinka mahdottomaksi muiden kanssa oikeiden pelikuvioiden juoniminen alkoi muuttua. Minun oli pakko luopua kyseisestä hahmosta, koska vaikka pelejä riittikin.. Ei mitään pysyvää tai mitä voisi alkaa kehittämään eteenpäin.

Tämä huomio liittyy myös kahteen edelliseen. Toki hahmojesi perheet ja lapsuuden ystävät ovat tärkeitä, mutta eikö heidän tärkeys korostuisi jos saisit heidät toisille pelaajille? Varsinkin jos nämä henkilöt vaikuttavat vahvasti hahmosi nykyisyyteen. Nyt täytyy kuitenkin muistaa tuo kakkoskohta; jos haluat hahmollesi esim. sisaruksia ja tärkeitä sisarussuhteita, ja tiedät sen jo hahmonluontivaiheessa.. Lopeta hahmonluonti hetkeksi ja kysele pelaajilta jo tässä vaiheessa löytyisikö kiinnostusta pelata hahmosi sisarusta. Älä odota että saat hahmosi valmiiksi ja hyväksyttyä vaan kysele pelaajilta jo hahmonluontivaiheessa, koska näin saat taas vastapelaajasi mukaan yhteisen menneisyyden luomiseen.. Ja siten tästäkin juonikuviosta tulee taas yhteinen, ei vain sinun omasi.

Jos taas odotat että saat hahmosi luotua ja sitten alat kyselemään pelaajia, on vaarana se ettei kukaan innostu jo valmiin hahmon hankkimisesta pelattavakseen ja näin hahmosi sisaruksesta tulee vain sivuhahmo.

4. Älä tee hahmostasi liian angstista, masentunutta ja syrjäänvetäytyvää.

Tämä on cool silloin kun olet 15 vuotias ja kärsit omista teiniangsteistasi.. Tai cool ainakin omasta mielestäsi. Nyt puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, koska omat hahmoni olivat 15 vuotiaana pelaajana lähes poikkeuksetta syrjäänvetäytyviä nuoria, jotka vihasivat maailmaa eivätkä halunneet tutustua kehenkään. Löytyykö arvauksia miksei noita hahmoja ole enää missään universumissa? Jep. Koska ensinäkin huomasin ettei se ole cool, mutta myös koska niillä hahmoilla ei vain voi pelata. Hahmon pitää olla edes jotenkin sosiaalinen, jotta kanssapelaajat saavat jotain vastattavaa. Jos haluat haastetta, tee angstisin hahmo ikinä mutta muista että peliviesteihin on silti saatava jotakin mihin reagoida.

Tämän epäangstisuuden tärkeyttä haluaisin korostaa etenkin jos olet liittymässä aivan uuteen peliin jossa haluat oikeasti pelata; älä tee sitä angstisinta hahmoa ensimmäiseksi hahmoksi. Et saa peliseuraa eikä se johdu siitä ettäkö paikan pelaajat eivät haluaisi pelata kanssasi vaan siitä ettei hahmosi kanssa ole helppoa pelata. Jos aivan ehdottomasti haluat yliangstisen hahmon, tee ensin pari mukavaa ihmisten kanssa toimeentulevaa hahmoa ja sen jälkeen tämä syrjäänvetäytyvä kummajaisesi.

5. Lue vastapelaajasi hahmo äläkä vaadi siltä liikoja

Tutustu siihen hahmoon, kenen kanssa haluat peliä. Tämä jottet pyytäisi pelaajalta ja etenkin hänen hahmoltaan mahdottomuuksia. Sellainen ei ole kivaa kenestäkään ja se ettet tiedä vastapelaajan hahmosta mitään muuta kuin nimen, kertoo vastapelaajalle vain sitä ettei sinua kiinnosta hänen hahmonsa. Lue siis vastapelaajasi hahmoesittely jo ihan yleisestä kohteliaisuudesta! Annat siten myös paremman kuvan itsestäsi pelaajana.. Ja hei, onhan se pelien suunnitteleminenkin helpompaa kun molemmat tietävät toistensa hahmoista edes perusteet! Ja näin pystyte keskustelemaankin helpommin niistä juonista ja ihmissuhteista.

Tässäpä tämän illan mietteet! Toivottavasti hoksasitte jotain uutta tai jos ette niin.. No yritinpä ainakin! Hyvää illanjatkoa vaan kaikille!

Alkuhan se on tämäkin!

Nyt jos osaisin vielä kirjoittaa.. Mutta joo! Moi! Päätin tuossa viime talvena pohdiskellessani syntyjä syviä että olisi kiva perustaa joskus foorumiroolipelejä koskeva blogi ja nyt tuntui sitten hyvältä hetkeltä pistää moinen pystyyn. Kirjoittelen tänne siis jatkossa yleismaallisia ajatuksiani foorumiroolipeleistä, mutta myös varmaan jotain henkilökohtaisempaa liipadaapaa rakkaista hahmoistani koska hei, sehän on ropettamisen paras asia! Hahmot! Ja ne juonikuvioit ja suhdekoukerot ja siis ah! Joten luultavasti saatte kuulla vakavien pohdintojen välissä myös jotain tunnepuuskia liittyen itse pelaamiseenkin, mutta jää nähtäväksi.

Täytyy sanoa tässä kohtaa että en ole piirtänyt hevosta miljoonaan vuoteen. Viimeksi varmaan ala-asteella kun oli kamala heppatyttövaihe ja kaikki leikki hevosia, ratsasti hevosella ja rakensi keppihevosia. Yksisarvista taas en ole luultavasti piirtänyt ikinä.. Saatika sokeaa sellaista. Koiria olen piirtänyt Hopeanuoli-tyyliin enemmän kuin laki sallii ja niistä koirista kyllä jäi nyt jälki tähänkin työhön, muttah..
Ai ja pitää sanoa sekin että Sokea Yksisarvinen on pubi Seiskassa ja jotenkin tuntui siistiltä ajatukselta pölliä kyseisen pubin nimi myös blogin nimeksi. Halusin jotain sellaista, mikä viittaa roolipeleihin mutta ei liian alleviivaavasti ja sitten yhtäkkiä se vaan tuli. Ja tuli jäädäkseen. Kiitän Ninjiä nimestä ja pubista!

Eikai tässä tähän hätään ihmeempiä. Palailen astialle mahdollisimman pikapuoliin, varmaan ensi viikon alussa. Jos kiinnostaa ryhtyä lukijaksi niin ole hyvä ja kommenttia saa heittää halutessaan! Linkinvaihtoonkin ryhdyn, kunhan saan tämän blogin aisoihin, hah!