tiistai 5. toukokuuta 2015

Hahmon pelaajallistaminen

Jokunen merkintä takaperin kirjoitin Ajattelemisesta peliviesteissä ja tuolloin Eappanen kysyi minulta onko minulla omakohtaista kokemusta siitä kuinka joskus hahmojen vihamielisyys koetaan pelaajien vihamielisyytenä. Silloin vastasin että ei taida olla omakohtaista kokemusta, mutta nyt kun asiaa mietin niin päätinkin kirjoittaa aiheesta!
"Usein ajattelu johtaa toisen roolissa esiintyviin, joskus jopa kärkkäisiin kommentteihin, etenkin mikäli hahmot eivät ole ystävällismielisessä suhteessa. En tiedä onko sinulla kokemusta ns. pelaajallisestamisesta, jossa hahmo ei olekaan enää hahmo vaan siitä tulee pelaajansa ja näinollen vihollisena ei nähdäkään toisen hahmoa vaan ruuduntakainen pelaaja!"
- Eappanen, 9.4.2015
Netissä roolipelaaminenhan on siitä hyvä harrastus että kaikenlaiset ihmiset mieleen ja karvoihin katsomatta pääsevät vuorovaikuttamaan muiden kanssa ja kirjoittamaan tarinoita.. Ja tavallaan "elämään" jotain toista elämää hahmonsa silmin. Vain mielikuvitus on rajana tässä harrastuksessa, koska periaatteessa hahmosi voi olla ihan mitä tahansa. Voit olla menestyvä lääkäri, vaikka tosielämässä repisit nelosia yläasteen matikasta. Voit olla muskettisoturi, ratsastaa ritarina pelastamaan prinsessoja tai olla se pelastettava prinsessa.. Tai sitten voit olla se maailman ultimaattisin pahis, joka omaa psykopaattisia piirteitä yhden jos toisenkin - ja ruudun takana olet rauhaa rakastava hippi, joka vain haluaa pelata erilaisia hahmoja. Koskaan ei siis pitäisi lähteä sekoittamaan hahmoa ja pelaajaa keskenään, koska emme voi tietää kuka ruudun takana istuu vaikka hahmot olisivat minkälaisia. Ja jos sitä alkaa ajattelemaan niin ainahan hahmo on sitä mielenkiintoisempi, mitä enemmän se poikkeaa siitä mitä me itse olemme. Vai onko kukaan koskaan luonut täysin itsensälaista hahmoa mihinkään peliin?

Sitä kuitenkin törmää tilanteisiin, jossa pelaaja ja hahmo sekoitetaan keskenään ja yleensä tämä tapahtuu juuri hahmojen vihamielisissä suhteissa enemmän kuin niissä "rakastutaan ja eletään onnellisena"-suhteissa. En ainakaan ole koskaan saanut tunnustusta että vastapelaaja olisi rakastunut minuun, vaikka hahmoilla lämpimiä tunteita olisikin ollut. Sen sijaan olen kohdannut pari kertaa hieman negatiiviseen sävyyn esitetyn kysymyksen "miksi hahmosi teki noin?" kun hahmoni ei olekkaan ollut samaa mieltä vastapelaajan hahmon kanssa. Kyllä, hahmollani on omat mielipiteet ja ei, en välttämättä itse pelaajana ole samaa mieltä hahmoni kanssa. Ja kyllä, halusin heidän olevan samaa mieltä, mutta en voi pakottaa hahmoani olemaan samaa mieltä jos hän ei ole sitä.

Tämän tilanteen voi myös kääntää päälaelleen ja sitäkin näkee; Oletteko koskaan törmänneet peleissä siihen että vastapelaajaa vituttaa ja sen takia hänen hahmonsa käyttäytyy eritavoin kuin mitä normaalisti käyttäytyisi? Esimerkiksi jos riitelet vastapelaajan kanssa vaikkapa päivän säästä ja riidan keskellä hän menee vastaamaan peliin. Yllättäen pelin hyvä ilmapiiri saattaa pyörähtää ympäri ja hahmot alkavat riitelemään tai kinastelemaan; sattumaako? Näetkö vastapelaajan hahmolla syyn suuttua vai suuttuiko hän tyhjästä? Niin, joskus pelaajien väliset nahistelut näkyvät myös hahmojemme suhteissa ja kesken olevissa peleissä. Tällöin suosittelisin jättämään pelin hetkeksi jäähylle, odottelisit että riita pelaajan kanssa laantuu.. Ja sitten kiltisti ja sovittelevasti kysyt tarkoittiko hän pelin tapahtumia tosissaan vai onko kyseessä kiukkuinen hetken mielijohde. Tämä ei ole helppo kysymys ja liian nopeasti esitettynä saattaa herätellä uuden riidan, joten kannattaa olla tarkka siitä miten kysymyksen muotoilee.

Jotenka tämän tekstin pointti oli siis.. Koskaan ei pitäisi sekoittaa pelaajaa ja hahmoa keskenään vaan pitäisi muistaa että hahmoilla on omat mielipiteensä ja tapansa toimia. Ne ovat toki pelaajansa määrittelemiä, mutta niiden lähtökohdat ovat hahmossa itsessään.. eivät pelaajassa. Voidaan ajatella vaikkapa niitä psykopaattihahmoja; jos hahmo on psykopaatti, kuinka todennäköistä on että pelaajansa kannattaa hahmonsa ajatusmaailmaa?
Toinen pointti on se että riidellessä ei kannattaisi vastata peleihin, koska silloin hahmot saattavat käyttäytyä tahattomasti tai tahallisesti eritavoin kuin mitä normaalisti käyttäytyisivät. Tällöin pelaaja sekoittaa itse itsensä hahmoonsa, jolloin hahmo ei käyttäydy enää itselleen ominaisesti vaan pelaajalleen ominaisesti.

Joten siis hei, pidetään hahmot hahmoina ja pelaajat pelaajina!

4 kommenttia:

  1. Oon joskus huomannut peleissä olevan etua siitäkin, että ärtyneenä on helpompi pelata ärtynyttä hahmoa. Eli jos fiilikset sattuu olemaan samat hahmon senhetkisten (suunniteltujen) tunteiden kanssa, niin on siitä apuakin. Ehkä silti liian helposti tulee valutettua omia fiiliksiä hahmoon, varsinkin, jos hahmo sattuu edes joiltain osin muistuttamaan itseä.

    Mutta luulisin, että siitä on ehkä enemmän haittaa silloin, jos päästää hahmon ja pelin vaikuttamaan itseensä ennemmin kuin antaa itsensä vaikuttaa peliin. Eli jos vuodattaa omat tunteensa peliin, muut voi silti ottaa sen pelkkänä pelinä. Mutta jos itseä alkaa kiusaamaan ne asiat, joita pelaa, on jotain pielessä. Oon pelannu hahmoillani joskus melkoisia ihmissuhdekiemuroita, ja ne tuntui joskus sekottavan vähän IRL-elämääkin.

    Mut jee, jatka kirjoittamista! Tykkään lukea näitä aamulla kahvikupin äärellä tai illalla, kun pitäisi mennä jo nukkumaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta että joskus omista fiiliksistä voi olla hyötyäkin pelaamisen kannalta.. Ja aika usein niin onkin, nyt kun sitä alkaa ajattelemaan! :D

      "Jos itseä alkaa kiusaamaan ne asiat, joita pelaa, on jotain pielessä." <-- Tämän haluaisin ehkä tatuoida kaikkien roolipelaajien otsaan, mukaan lukien itseni. Jos tämän asian kaikki muistaisivat niin voitaisiin välttyä aika paljolta kaikki. :D

      Kiitoksia kehuista taasen! Mun aamukahvihetket taas parantuvat kerta heitolla jos olen saanut kommentteja, joten kiitos niistä! Ja jatka toki kommentoimista.. ;D

      Poista
  2. Nimenomaan tämän syyn takia en pelaa ihmisten kanssa, joiden kanssa asiat ovat menneet pysyvästi liian pahaan sotkuun. Se ei olisi kannattavaa kenellekään, sillä peliin saattaisi sisältyä omia tunteita ja siitä vasta riemu repeäisi. Onneksi sellaiset ihmiset ovat hyvin harvassa ja jokainen järkevä tajuaa ettei liity peliin, missä ylläpidon kanssa ei tule toimeen. Ei tästä sen enempää, toivottavasti en antanut itsestäni huonoa kuvaa sillä kuten sanoin, ne ihmiset ovat _harvassa_. xD

    Mutta jeps, itse postauksen aiheeseen nyt. Itse pyrin aina kirjoittamaan roolia kertojan osasta, sillä pelaan hän-muodossa. En siis sisällytä itse kertojan osaani hahmon vahvoja tunteita, esimerkiksi toteamalla, että "noh, idiootti mikä idiootti" tai "mikä mustia nyt vaivasi, oliko se täysi typerys" (nämä nyt oli laimennettuna esimerkkejä, muistan nähneeni joskus kirosanojakin tämän kaltaisissa tilanteissa) Jos haluan sanoa sen, laitan sen joko selkeästi hahmon ajatukseksi tai puheeksi. ("mustin mielessä pyöri vain yksi kysymys: miten typerä rekun piti olla, että suostui siihen?" tai "rekku oli antanut itsestään täysin naurettavan kuvan mustille") En itse kertojatekstiksi. Itse saatan toisinaan tulkita vahvat kertojat kommentit nimenomaan pelaajan sanomana, en hahmon. Vaikka minua nyt on mahdoton suututtaa roolin kautta - pelaamista se vain on. Mutta silmiin se pistää ja joskus käy sääliksi, tunteeko joku muu itsensä uhatuksi jos vastapelaajana on tämä karkeasti kirjoittava ihminen, joka ei säästele kertojan osaansa tai erota sitä tarpeeksi hahmosta. En tiedä miten muissa peleissä vihoitellaan, mutta Zingerissä lentää kirosanat nykyteinien tapaan, kun hahmot innostuvat oikein huutamaan ja huorittelemaan toisiaan. xD Köh... kypsää. Heh. :D

    Kerran olen kohdannut tapauksen missä eräs nuori pelaaja X otti tosissaan sen, että eräs hahmo flirttaili toiselle hahmolle. Tämä X saapui hahmollaan peliin ja vaati hahmolla, että flirttailija tulisi luoksensa ja jättäisi heilansa siihen paikkaan. No niin ei käynyt ja seuraavaksi pelaaja huusi chatissa, ei roolissa vaan chatissa ihan itsenään, että kyseinen flirttailijahahmo on perseestä jne. capsilla. Siinä sitten rauhoiteltiin muiden kanssa, että kyse on pelistä ja ropehahmoista - hauskanpidosta ja feikki draamasta. Toivottavasti se ei nyt niin kamalan tunteisiin mennyt, kun yhdenkään pelissä olleen pelaajan tarkoitus ei ollut suututtaa ketään. xD

    Myönnän että nuorempana minullakin oli ongelmia siinä, että pelissä tapahtuneet radikaalit asiat hahmoilleni saattoivat aiheuttaa adrenaliinia ja levottomuutta. Harjoittelemalla ja ajatustyöllä pääsin siitä eroon, vaikka kyllä hurjat tilanteet silti jännittää, kun ei koskaan tiedä mitä odottaa. Nykyään positiivisesti!

    Terveisin ihminen joka tajusi äärimmäisen myöhään kuinka mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitit. Tästä voisi rupatella hetken jos toisenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kirjoitan myös aina hän-muodossa! Joskus olen pelihaasteen tiimoilla yrittänyt kirjoittaa parit pelit minä-muodossa mutta ei se vain tunnu oikealta. Fickejä on joskus kirjoitettu minä-muodossa kun olen halunnut että kertoja selviää vasta lopussa mutta niistä nyt ei voi syntyä mitään kummempaa draamaa koska.. no ne ei koske muiden hahmoja niinkään. xD

      Hassua miten kaikki menee aina siihen että "nuori pelaaja" tai "kun itse olin nuori". :D Tämä taitaa kyllä olla enemmän nuorten pelaajien keskuudessa tämä ongelma! Itsekin myönnän nuorempana ottaneeni nokkiini jostakin muiden hahmojen tekemisistä juurikin tälläisissä tilanteissa.. Mutta myönnän myös harrastaneeni sitä provosointia että kirjoitin tarkoituksella hahmon viestiin omia ajatuksiani. Typeräähän se on, mutta luojan kiitos siitä on opittu! Enää en moista tekisi vaan jos ärsyttää, en vastaa koko peliin. xD Pääsee paljon helpommalla, hah!

      Myöhään tai ei, aina saa kommentoida! :D kyllä mä nämä viestit joskus huomaan! Kiitoksia viestistäsi!

      Poista