sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kun ylläpitäjä lähtee

Viime keväänä päädyin monen mutkan kautta jättämään rakkaan, itseperustamani roolipelin. Päätin että syksyn tullen kirjoitan aiheesta merkinnän tänne blogiin ja nyt, koska koivut jo tiputtelevat keltaisia lehtiään, on viimein sen aika. Sitäpaitsi nenä osoittaa jo kohti uusia tuulia, joten hoidetaanpa tämä pois alta.

Roolipelistä lähteminen on aina vaikeaa. Olo on joka kerta enemmän tai vähemmän haikea, koska sitä on jättämässä taakseen jotain jolle on antanut aikaansa ja josta on tykännyt edes hetken elämässään. Oli kyseessä sitten neljän vuoden rupeama tai lyhyt poikkeaminen pelissä, joka ei sitten tuntunutkaan omalta. Pelaajat saavat tulla ja mennä vapaasti, mutta kun kyse on ylläpitäjästä tai pelinjohtajasta, homma mutkistuu ja muuttuu hankalammaksi. Vaikka periaatteessa ylläpitäjälläkin pitäisi mielestäni olla se sama vapaus vain ottaa ja lähteä.. Vaikkakin muistaen omat velvollisuutensa peliä kohtaan ennen kuin niin tekee.

Liian usein näkee sitä että ylläpitäjät vain katoavat eivätkä koskaan palaa peliinsä ja siten peli on tuomittu kuolemaan ja sinne jääneet pelaajat jäävät harhailemaan tietämättä miten tässä nyt pitäisi jatkaa. Odottamaan että ehkä se ylläpitäjä sieltä vielä palaisi.. Ja ajan kanssa heidän on hyväksyttävä että niin ei tule käymään. Itse en pidä tästä ratkaisusta, koska onhan se turkasen ikävää kaikille muille pelin osanottajille! En pidä tästä ratkaisusta myöskään silloin kun peli hylätään ennen kuin sinne on liittynyt ensimmäistäkään pelaajaa, koska se jää kuitenkin nettiin ja joku voi siitä innostua, tehdä hahmon ja vasta myöhemmin tajuta että ei, kukaan ei ole tulossa hyväksymään sitä. Ketään ei kiinnostanutkaan.
Joten jos perustat pelin ja intosi loppuu samantien, poista koko sivu. Ei ole mitään järkeä jättää niitä roikkumaan nettiin ja johtamaan muita pelaajia harhaan.

Mutta entäs sitten kun pelissä onkin jo jokunen pelaaja, se on ollut käynnissä jo useamman vuoden tai ainakin tarpeeksi kauan jotta sitä voidaan kutsua peliyhteisöksi? Silloin pelin poistaminen ei todellakaan ole paras ratkaisu, jos ratkaisu ollenkaan. Myös ylläpitäjän katoaminen ei ole ratkaisu, koska kuten sanoin, hylkääminen jättää vain kourallisen hämmentyneitä pelaajia taakseen. Jos ylläpitäjälle tulee tarve lähteä pelistään, silloin on parasta keskustella pelaajien kanssa ja etsiä jostakin uusi ylläpito jatkamaan omissa saappaissaan. Peli voi jatkua ilman sinuakin.. Ja sinun on osattava päästää irti asemastasi ja mahdollisesti itserakentamastasi pelistä. Se ei lopulta ole niin vaikeaa, jos teet sen oikeista syistä.

Kun ylläpito sitten päättää lopettaa ja lähteä, tuo se luultavasti mukanaan myös kourallisen vihaisia, pettyneitä pelaajia. Mutta ajan kanssa asiat helpottavat, kokemuksella voin sanoa. Sitä ollaan ensin äkäisiä ja närkästyneitä, mutta lopulta sitä annetaan anteeksi ja elämä jatkuu. Sen tähden ylläpitäjän ei kannata pelästyä tai masentua tästä reaktiosta, koska pitäisin sitä ihan inhimillisenä. Toki ylläpitäjän on pidettävä päänsä ja hoidettava homma kotiin kunnolla, ilman suurempia riitoja. Mitä rauhaisammin sitä lähtee, sitä nopeammin savu laskeutuu ja elämä jatkuu.

Tärkeintä ylläpitäjän eroamisessa on kuitenkin se että ylläpitäjä muistaa siirtää oman asemansa eteenpäin, jotta jollain on ohjat käsissä.. Ja tekee sen antaen aikaa ja ohjeistaen uutta ylläpitoa alkuun. Mutta pelaajienkin olisi ymmärrettävä se tosiasia että ylläpitäjäkin on vain ihminen. Joskus asiat muuttuvat nopeastikin eikä sitä pysty jatkamaan, ja se voi olla monen asian summa. Yritetään siis ymmärtää toisiamme ja tehdään lähtemisestäkin helpompaa toisille! Ties vaikka sen jälkeen kenenkään ei enää tarvitsisikaan lähteä...

Hyvää elokuun loppua ja syyskuun alkua kaikille!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kun riita muuttuu nettikiusaamiseksi

Erosin itse perustamastani pelistä jokunen kuukausi sitten ja jätin hänet kahden uuden adminin hellään huomaan. Lähteminen ei ollut helppoa, mutta ei ollut jääminenkään. Peli-intoa ei ollut enää, vaikka rakastin hahmojani ja olin juuri luonut pari uutukaistakin. Draama oli vienyt peli-inspiraation enkä jaksanut enää nousta. Milloin yksinkertainen riita nousee nettikiusaamiseksi? Silloin kun toinen osapuoli ei anna olla vaan vielä puolentoista vuoden päästä levittää saman draaman ilosanomaa pitkin nettiä tehden sen muka niin vainvihkaisesti etteivät ketkään osaa yhdistää tapahtumia toisiinsa.

Pitkään ajattelin vain pysyväni hiljaa ja nielevän pahan oloni, koka halusin olla tämän yläpuolella. Mutta tänään kaverini sitten huomautti kuinka epäreilua tämä kaikki mustamaalaaminen on ja käytti tuota termiä ehkä ensimmäisen kerran. Nettikiusaaminen. Havahduin ajattelemaan sitä ja pakko oli itselleenkin se myöntää. Turhaan minä enää kannan huonoa omaa tuntoa siitä että potkin räjähdysmäisesti yhden pelaajan ulos rakkaudella rakentamastani pelistä ja samassa rytinässä onnistuin karkoittamaan toisen pelaajankin, ellen sitten useampaakin. Minä pyysin silloin anteeksi tekemisiä, pyysin rauhaa meidän välillemme. Meidän ei tarvitse pitää toisistamme, mutta ei levitetä toisistamme juttuja selän takana. Ja niin sitten sovittiinkin. Harmi että vain toinen osapuoli piti kiinni lupauksestaan ja se istuu ruudun tällä puolen.

Olen nyt puolitoista vuotta selaillut erinäisiä foorumiroolipelaamista käsitteleviä keskustelufoorumeja ja pariin otteeseen törmännyt suoraan kertomukseen siitä mitä silloin tapahtui. Tai siis tämän asianomaisen nettikiusaajan versioon tapahtuneesta. Onko täällä ketään muuta kenen mielestä tämän pelaajan olisi jo aika päästää irti, lopettaa vanhojen kaiveleminen ja päästä omassakin elämässä eteenpäin? Ja jos hän kertoo näitä juttuja julkisesti foorumeilla, missä kaikkialla muualla hän on niitä kertonut? Ehkä skypessä kaikille ketkä viitsivät kuunnella tai vaikkeivät viitsisikään? Tiedän senkin että tälläistä seläntakana puhumista on tapahtunut ja että kyseinen henkilö on tarkoituksenomaisesti kääntänyt vanhoja pelikavereitani minua vastaan.. Viimeksi viime viikolla, hakiessaan vanhan pelini kanssa uudestaan linkinvaihtoa. Osan kanssa onnistuen, osan kanssa ei. Kiitos heille jotka jäivät ja päättivät tämän koko homman naurettavaksi.

Enkä ole suinkaan ainoa ihminen ketä tämä kyseinen pelaaja on sanoillaan ja teoillaan sabotoinut vaan hän on oman pelinsä infoissa ja vieraskirjassa puhunut melko alentavaan sävyyn yhdestä pelaajastaan, joten ei. En valita vain oman hyvinvointini kannalta vaan koska asiat nyt vain on näin.

Nyt mietinkin siis ensimmäistä kertaa eläessäni vakavissani sitä miten nettikiusaamisestakin pitäisi puhua enemmän. Roolipelipiireissä tämä on aivan liian yleistä koska foorumin ulkopuolella voi tapahtua vaikka mitä. On skypeä, whatsuppia, messengeriä, yksityisiä viestejä, muita foorumeja, blogeja. Jos et pidä jostakusta ja olet alhainen ihminen, voit käyttää mitä tahansa viestintävälinettä puhuaksesi hänen selkänsä takana. Sen takia toivon että ensinäkin ihmiset olisivat kivempia toisilleen; jos teidän on pakko puhua pahaa toisista pelaajista, älkää ainakaan puhuko muille harrastajille vaan valittakaa heistä vaikkapa real lifen kavereillenne. Näin et pilaa tarkoituksella yhden pelaajan harrastamista vain sen takia että sinä et pidä hänestä. Jos taas olet fiksu ja kiva ihminen, puhut tämän asianomaisen tyypin kanssa asiat halki ja annat asian olla.

Toivottavasti joskus ihmiset oppivat käyttäytymään asiallisemmin myös netissä. Toivottavasti opimme ymmärtämään kirjoitettua tekstiä paremmin ja toivottavasti nettikiusaamisesta uskalletaan joskus puhua. Ja toivottavasti draaman määrä tässä skenessä joskus vähenee ellei katoa kokonaan. Tämän merkinnän pointti oli nyt paitsi sanoa että juu, pahalta tuntuu mutta myös rohkaista muita nettikiusaamisesta kärsiviä puhumaan ja ilmaisemaan itseään. Ottakaa yhteys adminiin pelissänne, avatkaa suunne keskustelualueella tai kirjoittakaa aiheesta blogiin. Kenenkään ei tarvitse lopettaa tätä harrastusta sen takia että joku on kusipää, minä kävin jo sillä rajalla mutta päätinkin sitten että ei.

Kiitos ja jatkakaa.

ps. Ja sinä, jota tämä merkintä koski, älä vaivaudu jättämään puumerkkiäsi kommentteihin. Mä tiedän sun kantasi asioihin varsin hyvin, kiitos keskustelufoorumien ja skypen, ja sä tiedät nyt mun kantani. Let's forget this.

pps. Ja sinä pelaaja, joka lähdit puolitoista vuotta sitten tässä samassa rytinässä; olen vilpittömästi pahoillani siitä mitä silloin tein ja sanoin. Jos tietäisin jonkun kanavan, mitä kautta saisin suhun reilusti yhteyden niin tulisin juttelemaan ja pyytämään anteeksi. Oikeesti, sano kuka tahansa mitä tahansa.

perjantai 7. elokuuta 2015

Mitä jos inspis ei palaakkaan itsestään?

Kesä on jokaiselle roolipelaajalle ehkä liiankin tuttua aikaa, tai näin uskallan ainakin väittää. Pelit hiljenevät, ihmiset rientävät kesälomille ja jotkut pelit pistävät jopa lapun luukulle kesän ajaksi. Saatte jatkaa pelaamista, mutta pelin ylläpito pitää lomaa ja seuraava päivitys tapahtuu vasta syksyllä. Inspiraatio sisällä istumiseen ja koneen päivittämiseen on syystäkin kadoksissa, jos ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä. En väitä että tämä kesä olisi ollut erityisen aurinkoinen, mutta kesällä vain tuntuu olevan sellainen vaikutus ihmisiin.. Ja niin pitääkin olla!

Kun kesä sitten kääntyy taas syksyyn, alkaa inspiraatio tehdä hiljalleen paluuta ja kone muuttua entistä kutsuvaisemmaksi. Sitä palataan yksi kerrallaan koneen ääreen ja peliviestejä alkaa ilmestyä foorumeille kuin sieniä sateella. Mutta mitä sitten jos inspiraatio ei palaakkaan itsestään syksyn tullen? Mistä inspiraatiota voi lähteä hakemaan? Noh, helpointa on ehkä lähestyä asiaa omien kokemuksien kannalta. Mitä kesällä tapahtui, minkälaisia ihmisiä tapasit ja miten voisit näitä kokemuksiasi hyödyntää pelimaailmassa?

Kun istuin koulussa elokuvakäsikirjoitus-kurssilla, muista elävästi yhden opin jonka koin tärkeimmäksi; parhaimmat käsikirjoitukset syntyvät kirjoittajan omista kokemuksista. Jos kirjoitat elokuvaa sen perusteella mitä olet nähnyt tai kuullut muista elokuvista, tulet vain toistaneeksi samaa kaavaa ja kopioit muiden elokuvien juonia jopa ihan huomaamattasi. Mutta jos kirjoitat jostain omasta kokemuksestasi, kirjoitat henkilökohtaisesta asiasta ja saat käsikirjoitukseen tietynlaista särmää.. Josta tulee ennenpitkään uniikkia juuri sinun leffoihisi. Itse kirjoitin lyhytelokuvan käsikirjoituksen, jossa pelattiin korttia mummolassa ja jossa kananmuna nostettiin pystyyn pöydälle, koska niin mummoni oli joskus aikoinaan tehnyt. Muistan sen elävästi. Tämä käsikirjoitus käännettiin sitemmin leffaksi ja toimii nyt lopputyönäni. Ja olen aika ylpeä siitä!

Kun koulussa mietittiin noita menneisyyden kokemuksia, opettajamme käski meitä listaamaan kotona ylös kymmenen muistoa ja kertomaan ne sitten seuraavalla tunnilla. Joten jos siis ajattelet että menneisyydestäsi voisi löytyä jotain, mistä ammentaa peleihin inspistä ja uusia ideoita, ota hetki itsellesi ja listaa ylös hienoja, yksityiskohtaisia hetkiä menneisyydestäsi tai vaikkapa kuluneesta kesästä. Näitä kokemuksia, yksityiskohtia tai mitä nyt ikinä muistoistasi löydätkään, voi sitten soveltaa pelissä kuin pelissä!

Jos taas haluaa päästä vain nopeasti kiinni "fiilikseen", kannattaa katsoa samanhenkisiä leffoja tai tv-sarjoja, kuunnella aiheeseen sopivaa musiikkia tai selailla vanhoja pelejä. Tai ihan vain jutella kanssapelaajien kanssa ja ns. muistella vanhoja! Mitä viimeksi pelissä tapahtui ja mihin voitaisiin seuraavaksi lähteä tähtäämään. Onko kesän aikana kenties syntynyt uusia hahmoideoita? Ihan vain rupattelemalla muiden pelaajien kanssa, sitä pääsee hyvin nopeasti kiinni siihen fiilikseen ja sitä kautta uudet pelit voivat alkaa!

Krhm. Vähän myöhäistä sanoa tässä vaiheessa, mutta kannattaa kesän tullen tai muuten vain pidemmän tauon tullen päättää kaikki pelit ennen sitä! Vanhoihin, kauan seisseihin peleihin saattaa olla vaikea palata tauon jälkeen mutta uusia on helppo aloitella! Itse kun kävin kolmen kuukauden reissulla, päätin kaikki keskeneräiset pelit ennen sitä koska en halunnut kanssapelaajien joutuvan turhaan tuijottelemaan näitä keskeneräisiä pelejä ja odottelemaan paluutani. Olisihan se ollut tökeröä muita kohtaan, mutta olisi se myös painanut omaakin mieltä!

Jotain piti vielä sanoa.. Ainiin! Inspiskadosta ei kuitenkaan kannata ottaa liiallista stressiä. Tämänkin sanon omalla kokemuksella, koska liiallisella stressillä saattaa olla aika kohtalokkaat vaikutukset. Älkää myöskään painostako kanssapelaajianne jos heidän pelaamisensa takkuaa, koska painostaminenkaan ei ole hyvästä! Ettehän haluaisi että omassa inspispulassa kanssapelaajat alkaisivat painostamaan teitä? Älkää tekään siis painostako kanssapelaajia. Itse uskon että parhaimmat peliympäristöt saadaan aikaan sillä että jokainen ymmärtää toisten taukoja ja fiiliksiä sekä sen että kaikilla on myös elämä pelimaailman ulkopuolella. Nämä pienet asiat kun muistetaan, on kaikkien helpompi pelata.. Ja siten myös kadotettu inspis löydetään nopeammin!

Mira kuittaa ja kumartaa, hyvää kesän jatkoa kaikille!