Ajatteleminen peliviesteissä

Aina puhutaan siitä kuinka "hahmo ei saa olla liian macho, täydellinen ja voittamaton" mutta harvemmin tulee ajatelleeksi kuinka pelaaminenkaan ei saisi olla liian machoa, täydellistä tai voittamatonta. Pelaaja voi onnistua luomaan aivan ihanteellisen hahmon kaikkine virheineen ja vikoineen, mutta sitten pelaa niin ettei näillä ihanilla vioilla ja virheillä olekkaan enää mitään merkitystä. Ne ovat hahmossa, mutta hahmo ei käyttäydy niiden tavoin.

Tämmöinen pelaamiseen liitettävä machoilu tulee yleisimmin esiin ajatustenlukuna, jota ei siis yleensä osata ellei kyseessä ole joku telepatiaan erikoistunut hahmo jossain maagisessa maailmassa. Ja uskon että hyvissä maagisiin maailmohin sijoittuvissa roolipeleissä tälläiselle telepatialle on asetettu jotkin rajat, jottei pelaaminen kävisi liian tylsäksi. Voidaan siis tämän tekstin tiimellyksessä ajatella ettei kukaan hahmo osaa telepatiaa, sovitaan niin.

Monet pelaajat, allekirjoittanut mukaan lukien, pohtivat peliviesteissä paljon oman hahmonsa maailmankuvaa tai ajatuksia, pelkoja tai tunteita. Sellaisia asioita, jotka hahmot itse tietävät mutta jotka eivät näy ulkopuolelle ja johon vastapelaaja ei siis hahmollaan voi reagoida. Joku voisi pitää tälläistä pelaamista melkoisen turhana ja "vain viestin pituutta kasvattavana", mutta itse pidän siitä koska siten selvitän itselleni sekä vastapelaajalle mahdollisia hahmon uusia ajatuksia, joita en itsekään ennen sitä hetkeä ole tullut ajatelleeksi. Yleensä ajatukset ovat lähtöisin jostakin mitä vastapelaaja kirjoitti omassa viestissään; ehkä ympäröivän huoneen kuvailusta tai hahmon vaatetuksesta tai jostakin omituisuudesta, tai sitten jostakin mitä toinen hahmo sanoi. Ei sitä aina normaalissa elämässäkään ala vastaamaan sanoin toiselle, vaan sitä tyytyy nyökkäämään tai naurahtamaan. Mutta silti asiaa voi jäädä ajattelemaan, joten miksei hahmokin voisi? Tottakai kun näin pelaa, on silti muistettava antaa myös niitä juttuja joihin vastapelaaja voi hahmollaan reagoida, jottei pelaaminen menisi vain hahmopohdinnaksi.

Mutta telepatian ja tälläisen pelaamisen raja on hyvin ohut ja häälyvä; sinä voit pelaajana reagoida asioihin, mitä hahmosi ei välttämättä nähnyt tai kuullut kuten toisen hahmon ajatuksiin, mutta hahmosi ei voi reagoida niihin. Jos vastapelaaja kirjoittaa hahmon ajattelevan pitävänsä omenoista, voit kirjoittaa omaan viestiisi oman hahmosi pitävän enemmän päärynöistä mutta et voi alkaa tarjoamaan vastapelaajan hahmolle kapallista omenoita päärynöiden sijaan. Hahmosi ei pysty lukemaan toisen hahmon ajatuksia eikä siksi tiedä pelkkien ajatusten perusteella että vastahahmo pitää enemmän omenoista ellei hahmo ole sitä sanonut.
Tälläisellä ajatustenluvulla epätäydelliset hahmotkin muuttuvat hyvin nopeasti täydellisiksi, mistä taas seuraa ärsyyntymistä ja puuduttavia pelejä. Etenkin ensitreffipelit ovat tällöin hyvin vaarallisia, koska niistä muodostuu hyvin äkkiä todella luonnottoman täydellisiä. Ja miten sitä jaksaa enää edes pistää hahmojaan tutustumaan keskenään, jos pelkät ajatukset vievät peliä eteenpäin?

Haluan nyt siis tekstilläni herätellä mahdollisia lukijoita ajattelemaan omia hahmojaan ja miettimään viestejään. Jos pelaatte hahmojanne ajattelemaan tai varsinkin jos reagoitte vastapelaajan hahmon ajatuksiin, olkaa tarkkoja että reagoitte vain pelaajan näkökulmasta ettekä suinkaan hahmonne! Ei ole hieno asia, jos hahmosi yhtäkkiä alkaa lukemaan vastapelaajan hahmoa kuin avointa kirjaa ja tekee sen takia aina oikeat ratkaisut kaikessa. Se ylitsepursuava täydellisyys tekee pelaamisesta vain puuduttavaa!